Vanhempien kuormittuneisuus on pandemia, jota voimme torjua

Kesän tulo ja rajoitusten höllentäminen herättää toiveen toipumisesta ja voimien elpymisestä. Paradoksaalisesti voi kuitenkin tulla näkyväksi, kuinka pitkään olemme sinnitelleet ja kuinka kovilla olleet. Korona-aika on haastanut erityisellä tavalla vanhempien jaksamista. Kannattelevat rakenteet ovat hävinneet: viikko-ohjelma, ennakoitavat työ-, hoito- ja koulukuviot, sovittu työnjako kotona, sekä näiden lisäksi vielä lastenhoitoapu ja omat harrastukset Reaktioina tähän vanhemmat voivat kokea esimerkiksi ärtymystä, turhautumista, voimattomuutta, pelokkuutta, masentuneisuutta tai ahdistusta. Hyvin usein olosuhteiden paino tulkitaan omasta riittämättömyydestä johtuvaksi.

Viimeaikaiset puheenvuorot ovat osuvasti nimenneet vanhempien kuormittumisen ja mielenterveysongelmat piilossa olevaksi pandemiaksi, joka nyt alkaa tutkimuksen ja perhepalveluiden kokemuksen kautta tulla näkyvämmäksi. Omassa työssäni varhaisen vuorovaikutuksen psykoterapeuttina olen kuunnellut, kuinka ahdistavaa ja pelottavaa voi olla, kun ei tiedä pääseekö kumppani mukaan synnytyssairaalaan; kuinka paljon pitäisi eristäytyä läheisistä; ja voiko mitään ulkopuolista apua ottaa vastaan. Ammattilaisillakaan ei ole ollut näihin kysymyksiin yksiselitteisiä vastauksia.

Saatavilla oleva tutkimustieto todentaa vanhempien kokemusta: pandemia-aika on nakertanut vanhemmaksi tulevien uskoa omaan riittävyyteensä ja pärjäämiseensä. Mielialaoireiden esiintyvyys aaltoilee korona-aaltojen rinnalla. Inhimillistä kyllä, kuormittuneisuutta näyttää aiheuttavan ennen kaikkea eristyneisyys ja tuen puute, ennemmin kuin tauti sinänsä. Vanhempina tarvitsisimme ympärillemme ihmisiä, joilta voimme tankata turvaa, kannattelua ja lohtua, silloin kun ympäristössä mellastavat voimat, joille emme voi mitään.

Traumatietoisen hoito-otteen keskeisenä ajatuksena on vaihtaa näkökulmaa kysymyksestä ”mikä minua vaivaa” kysymykseen ”mitä minulle on tapahtunut ja kuinka se vaikuttaa minuun”. Vointi voi notkahtaa juuri siinä kohdassa, kun on mahdollisuus hidastaa vauhtia ja jäädä lomalle. Näin ihminen toimii: kokemukset tulevat silloin, kun niille on tilaa ja aikaa. Seuraa tärkeä kysymys: miten omaan oloon voi suhtautua myötätuntoisesti ja pysähtyä kuuntelemaan, mitä se kertoo omista tarpeista tällä hetkellä?

Lopuksi kirjoitan muutaman ajatuksen, jonka toivon auttavan vanhempia kalibroimaan omaa kuormittuneisuuttaan ja huomioimaan sitä lastensa tarpeiden rinnalla.

1. Pyri vastustamaan kiusausta vain siirtyä työkiireestä lomakiireeseen. Hengitä, ota tauko koko porukalle.
2. Tee lyhyt katselmus omasta olostasi: minkälaista vireystilaa, tunnetilaa ja ajatuksia huomaat? Minkälaisia kehotuntemuksia? Mitä ne kertovat siitä, mitä tarvitsisit?
3. On täysin ok muuttaa suunnitelmia, joita on jo tehnyt loman suhteen.
4. Kesäloman alku kertoo siitä, että keväästä on selvitty. Kiitä itseäsi siitä.
5. Perheen yhteinen ”bucket list” siitä mitä kukakin lomalta toivoo voi olla konkreettinen keino tasapainotella ajankäyttöä ja sisällyttää omat tarpeet yhteisiin suunnitelmiin.
6. Jos olosi on jo pitkään ollut voittopuoleisesti hankala, etkä pysty säätelemään tunteitasi ja reaktioitasi lasten seurassa, älä jää yksin. Kerro puolisolle tai ota yhteyttä ystävään, neuvolaan, vertaistukeen, kriisipuhelimeen, olemassa olevaan hoitotahoon tai lastensuojeluun. On rohkeaa ja hyvää vanhemmuutta hakea apua.

Linkkejä:

Helsingin perhepalvelut

MLL vanhempainpuhelin ja chat

Ensi- ja turvakotien liiton palvelut

Äidit irti synnytysmasennuksesta, mm. vertaistukea

Traumaterapiakeskus, ymmärrystä lapsuuden kaltoinkohtelukokemusten vaikutuksista omaan vanhemmuuteen