Raskaus ja vauva-aika pandemian varjossa – vinkkejä selviytymiseen

Vanhempien keskeinen tehtävä raskaus- ja vauvavaiheessa on huolehtia avuttoman vauvan turvallisuudesta ja henkiin jäämisestä. Tämän vuoksi vanhemmat ovat myös herkistyneet havaitsemaan vaaraa ja uhkaa ympäristöstä ja huolestumaan omasta ja vauvan hyvinvoinnista. Huoli on lähtemätön osa vanhemmuutta ja kertoo siitä, että vauva on äärimmäisen tärkeä. Kokemuksena jatkuva huolekkuus ja pelokkuus on kuitenkin epämiellyttävä. Vanhemmat voivat huomata ahdistuvansa, stressaavansa, näkevänsä tulevaisuuden hyvin mustana, kokea menettävänsä arjen hallinnan, tai vihastuvansa, kun eivät voi mitään ympäristön uhkille.

Raskaana olevat ja vauvan vanhemmat ovat kovin tietoisia siitä, että olisi syytä itse pysyä rauhallisina, jotta vauva voi hyvin. Huolehtimista, ahdistumista, tai surua siitä, ettei odotus- ja vauva-aika ollutkaan sellainen kuin suunnitteli, ei kuitenkaan voi pistää pois päältä. Toivon, että seuraavat ajatukset voisivat auttaa vanhempia olemaan suopeita itselleen, ja keskittymään tärkeään tehtäväänsä raskaus- ja vauva-aikana.

Vauva ei tarvitse zen-vanhempaa, mutta vanhemman on tärkeä pitää itsestään huolta

Vauva ei tarvitse vanhempaa, joka on koko ajan rauhallinen, ajattelee pelkästään positiivisia asioita ja tsemppaa. Sekä hyvät että hankalat kokemukset ovat kaikissa olosuhteissa vanhemmuuden todellisuutta. Vauva kuitenkin tarvitsee vanhemman joka huomaa, kun oma kuormittuneisuus nousee liian korkealle. Tyypillistä on, että tällöin ajatukset laukkaavat ja tunteet – kuten pelko ja ärtymys – tuntuvat voimakkaina. Negatiivinen kokemus ohjaa havainnoimaan asioiden negatiivisia puolia. Tunteiden lisäksi on vaikeaa säädellä omaa somen käyttöä ja media-altistusta. Hengitys on pinnallista, ja niskassa ja leukaperissä voi tuntua jännitystä. Toisaalta kuormittuneisuus voi laukaista kokemusta avuttomuudesta: en pysty mihinkään, en ole riittävän hyvä. Tällaisessa olotilassa kyky pohtia, mitä vauvan mielessä on tai mitä hän tarvitsee, naksahtaa pois päältä. Ärtymys, huoli tai avuttomuus siirtyy tapaan käyttäytyä vauvan tai puolison kanssa, ja alamme tulkita heidän viestintäänsä kokemuksemme kautta. Kumppani on tahallaan hankala. Onko vauvalla jokin vialla, kun hän itkee koko ajan? En voi vaikuttaa siihen, mitä elämässä tapahtuu.

Jos löydät itsesi näistä tunnelmista, on aika painaa jarrua. Hengitä muutaman kerran rauhallisesti sisään ja ulos. Keskity huomaamaan miltä sinusta tuntuu mielessä ja kehossa – jo olotilan tarkastelu auttaa säätelemään sitä. Tarkasteleva läsnäolo on myös ensi askel korjausliikkeiden tekemiselle. Voit keskittää huomiota esimerkiksi siihen, missä kohtaa kehoa tunnet kireyttä, miten hengität, tai koittaa saada kiinni siitä, mikä tunne toimintaasi ohjaa. Jos olet kiihdyksissä tai et pysty keskittymään, voit aloittaa kaikessa rauhassa tunnustelemalla, miltä jalat tuntuvat lattiaa tai mattoa vasten. Voit ottaa hetken rauhoittumiselle myös suuntautumalla katsomaan jotain sinulle miellyttävää asiaa, kuten taulua, kukkia tai auringonpaistetta. Voit juoda lasin vettä, imeskellä pastillin tai kävellä. Ja vain huomata, miltä tämä tuntuu.

Tarvitsemme toistemme tukea, mutta myös rajoja

Vauvan kannalta arkisia velvollisuuksia tärkeämpää on vanhempien toisiaan tukeva suhde, joka estää ylikuormittumisen. Tämän järjestäminen vaatii sitä, että pysähdytte – oikeasti pysähdytte – arjen oravanpyörässä pohtimaan, miten voitte auttaa toisianne.  Jos huomaatte, ettei sovittu työnjako tai järjestely toimi, pysähtykää uudestaan. Tämä ei ole epäonnistumista, vaan fiksun ja joustavan perhesysteemin toimintaa. Kummallakin vanhemmalla on myös vastuu ilmaista toiselle, mitä konkreettisesti toivoo häneltä.

Ole yhteydessä myös ystäviin ja sukulaisiin ja pyydä heiltä tukea. Muista kuitenkin, että saat ehdottaa sellaista yhteydenpidon tapaa ja määrää, joka sopii sinulle ja jonka jaksat. Jos huomaat että tarvitset synnytykseen valmistautumiseen tai siitä toipumiseen rauhaa, se on ok. Läheisten voi olla hyvistä aikomuksista huolimatta vaikea samastua vauvaelämän realiteetteihin. Auta siis heitä ymmärtämään, kerro mitä tarvitset. Jos olet hyvin väsynyt etkä juuri nyt jaksa puhua, ehdota parempaa videopuhelun aikaa. Valitse luotetut ihmiset, joille voit kertoa odotukseen, synnytykseen ja vauvan kanssa olemisen hyvät, mutta myös kurjat tunnelmat.

Keskity vauvan lisäksi itseesi

Vaikka olosuhteet vanhemmaksi tulolle eivät ole olleet sellaisia kuin toivoit, koita antaa itsellesi lupa ja aikaa keskittyä raskauteen, vauvaan ja itseesi. Rajaa tietoisesti altistumistasi huolta kasvattavalle tiedolle. Vauva tarvitsee vanhemmilta ennen kaikkea läsnäoloa, kiinnostusta ja rauhoittelua. Muista, että vauva ei tiedä, mitä tavaroita jäi hankkimatta tai mikä ulkomaailman tilanne on. Hän ei kärsi siitä, ettette käy kahvilassa tai muskarissa, vaikka rajoitukset laittavatkin vanhemmat tiukoille.

Ota päivittäin hetkiä rauhalliselle itsesi kuuntelemiselle. Vauva hyötyy siitä. Kohtuvauva huomaa läsnäolonne, kun laitatte kädet vatsalle. Rauhallinen oleminen ja hengittely tekee mieleen tilaa kohtuvauvan puuhista kiinnostumiselle. Soittakaa kohtuvauvalle musiikkia, joka rauhoittaa ja miellyttää myös teitä. Jos vauva on syntynyt, läsnäolo hänen kanssaan on sitä, mitä varmaankin jo teet: vauvan tuoksun nuuhkimista, vauvan kiinnostuksen kohteiden seuraamista, sormien ja varpaiden laskemista, juttelemista kun vaihdat vaipan. Huomaa, millainen vaikutus sillä on sinuun, kun keskityt tietoisesti näihin hetkiin.

Muista, että itsestäsi huolenpito on edellytys vauvasta huolehtimiselle. Pyydä taukoa, kun sitä tarvitset. Jos vauva on tyytyväinen tai nukkuu, voit tehdä jotain rentouttavaa. Tarjoa itsellesi teetä ja kahvia, päiväunet, Netflix-ohjelma tai syötävää, josta pidät. Huomaa, jos imetysasento on huono tai kaipaisit ulkoilmaa. Lapsi oppii saamansa hoivan lisäksi itsestään huolehtivalta vanhemmilta, että omat tarpeet ovat tärkeitä.

Pyydä tukea ja apua, jos tarvitset sitä

Kuormittavat tilanteet palauttavat mieleen ja kehoon aikaisemmin koettuja hankalia oloja. Tämä on tyypillinen syy sille, miksi turvattomuutta ja traumoja kokeneet joutuvat erityisen koville stressitilanteissa. Tärkeä osa vanhemmuutta on huomata, milloin omat voimavarat uhkaavat loppua ja pyytää silloin apua. Jos huomaat, että olet jatkuvasti vihainen, ahdistunut, masentunut tai pelokas, ja sinun on vaikea säädellä olojasi, pyydä ammattilaisia avuksesi. Vaikka raskaana olevien ja vauvaperheiden palvelumuodot ovat muuttuneet, niitä ei ole lopetettu. Omakohtainen kokemukseni on, että vauvaperheiden terapeuttinen kohtaaminen onnistuu etäyhteydellä hyvin. Ota yhteyttä esimerkiksi neuvolan terveydenhoitajaan, joka on ajan tasalla tarjottavista palveluista. Etänä saat nopeasti vertais- ja ammattilaistukea ensi- ja turvakotien liiton lapsiperheiden chateista (linkki löytyy tämän tekstin lopusta). Kriisitilanteessa ota yhteyttä lastensuojelun sosiaalipäivystykseen.

Muistuta itseäsi hyvistä kokemuksistasi

Lopuksi, voit käyttää apunasi myös kokemuksiasi, jolloin sinulla on ollut rauhallinen, tyytyväinen tai hyvä olo. Löytyykö tällaisesta hetkestä valokuva, tai voitko palauttaa sen mieleen? Pysähdy hetkeksi muistelemaan mitä tähän tilanteeseen liittyy: kenen kanssa olit? Millaisia aistimuksia muistat? Millaisia ajatuksia ja tunteita palaa mieleen? Millaisia kehotuntemuksia huomaat? Voit käyttää tätä muistoa tai kuvaa ankkurina ja palata siihen, kun tarvitset uudestaan rauhoitusta tai tyynempää oloa.

Linkit

Ensi ja turvakotien liitto – Apua verkossa/