Kriittisen tilanteen stressijälkipuinti (Critical Incident Stress Debriefing, lyh. CISD) on joutunut vilkkaan väittelyn kohteeksi viime vuosina. Useissa tutkimuksissa menetelmän käytöllä ei ole osoitettu olevan mitään vaikutusta, kun taas toisissa tutkimuksissa on osoitettu selkeitä tuloksia. Useimpiin tutkimuksiin – riippumatta siitä tukevatko niiden tulokset jälkipuinnin käyttöä vai eivät – liittyy vakavia metodologisia puutteita. Nämä koskevat seuraavanlaisia tekijöitä: on tutkittu interventioita, joita ei voi pitää psykologisena jälkipuintina, on käytetty ryhmien muodostamisessa itsevalintaa, intervention ajoitus on ollut puutteellinen tai käytettyjen interventioiden kliininen arvo on ollut kyseenalainen. Johtopäätöksenä on, että tähänastisten tutkimusten laatu ei oikeuta hylkäämään menetelmän käyttöä.
