Säikähdyksistä ja kohtauksista PTSD-oireisiin – kansanperinteen ja nykytraumaterapian tarttumapintoja 

Muinaissuomalaisessa parantajaperinteessä sekä metsästäjä-keräilijä-aikakauden kansanperinnehoidoissa ovat merkittävässä roolissa olleet nk. pelästysten ja kohtausten hoitaminen erilaisin menetelmin, erilaisten ”hoitajien” toimesta. Pelästyminen on tarkoittanut jo nimensä mukaisesti pelon kokemista, mutta erityisesti yhtäkkisesti. Kohtaus puolestaan on tarkoittanut kohtaamista luonnonhenkien kanssa, jolloin ihminen on saattanut kokea ”kohtauksen”. Nämä kokemukset ovat olleet ihmiselle haitallisia, ja niiden on nähty aiheuttavan sekä henkisiä eli sielullisia ongelmia fyysisten ongelmien lisäksi. Sielullinen ongelma on määritelty nk. sielun menetykseksi tai sielunosan (-osien) menetykseksi, ihminen ei ole enää kokonainen. Fyysiset ongelmat ovat olleet myös sielullisia, sillä ruumiilla on oma sielunsa. Olen istunut lukuisia tunteja Suomen Kansallisarkistossa tutkimassa kansan keskuudesta kerättyä perinnetietoa näiden oireiden hoidosta silloin. Pohdin dissosiaatiohäiriön (sekä depersonallinen että somatoforminen) ja nk. sielunmenetyksen samankaltaisuutta. Esittelen aikaisempia hoitomuotoja, vertaillen niitä nykyhoitomuotoihin sekä aikaisemmin käytettyjen hoitomuotojen kenties unohdettua voimaa.