Timo Niemi, LKT, Psykiatrian dosentti, psykoanalyytikko.
Aiemmin olen toiminut Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön johtajapsykiatrina vuodesta 1980- vuoteen 1996 ja sen jälkeen yksityisenä ammatinharjoittajana. Koulutan myös Nuorisopsykoterapia-säätiöllä nuorisopsykoterapeutteja.
Niemi on mukana Kriisi- ja traumakonferenssin paneelikeskustelussa ”Dissosiaatio eri psykoterapiasuuntauksissa” perjantaina 14.11.2025:
”Näen dissosiaation eräänä mielen suojautumiskeinona kohdatessaan trauman.
Dissosiaation pyrkimyksenä on poistaa tietoisuudesta trauman herättämä sietämätön, kaiken kattava tunne tai muu mielen sisältö, mikä uhkaa mielen integraatiota. Integraation hajoaminen johtaisi pahimmillaan annihilaatioahdistukseen, ahdistukseen oman itsekokemuksen täydellisestä katoamisesta.
Dissosiaation ohella muita suojautumiskeinoja ovat mm. projektio (sisäisen kokemuksen ulkoistaminen), split (lohkominen, subjektin tai objektin jakaminen kahteen vastakkaiseen, esim. hyvään ja pahaan) ja torjunta, jolloin siirretään jo koettu asia tiedostamattomaan tietoisuuden ulkopuolelle.
Mieli koostuu haluista, toiveista, peloista, tunteista ja myös suojautumiskeinoista sietämättömän kohtaamiseen. Ne kaikki kuuluvat oleellisena osana mielen rakenteeseen, siis myös dissosiaatio.
Mitä varhaisempi trauma on kyseessä, sitä niukemmat ovat keinot sen käsittelyyn., tällöin puhutaan infantiilisesta traumasta. Myöhemmät traumat ovat toisaalta kypsempien käsittelykeinojen kautta
selvitettävissä helpommin, toisaalta ne saattavat herättää pelon jo koetun infantiilisen trauman toistumisesta.
Mielestäni on erityisen mielenkiintoista miettiä infantiilisen trauman ja dissosiaation välistä suhdetta. Varhaisin kokemuksellinen minuus ei vielä tee eroa minuuden ja toiseuden välillä. Se on vain samuutta ilman eroja.
Ulkoistaminen, lohkominen ja torjunta edellyttävät käsityksen erosta sisäisen ja ulkoisen välillä.”