Kompleksinen traumatisoituminen ja dissosiaatiohäiriöt ovat usein seurausta pitkäkestoisesta kaltoinkohtelusta lapsuuden perheessä. Mitä suurempaa on ylivoimaisten tapahtumien määrä ja kesto, sitä eriytyneemmäksi voivat traumaan kiinnittyneet, mielessä yhdistymättömät traumakokemuksen osat muodostua traumatisoituneen mielessä.
Hoidon ensimmäinen vaihe sisältää oirekuvan kartoituksen ja häiriön vakavuuden arvioinnin. Hoidon alussa pyritään nostaman päivittäisen elämän toimintakykyä ja puuttumaan selkeästi toimintakykyä laskeviin menneisyyden traumamuistoja aktivoiviin laukaiseviin tekijöihin nykyhetkessä. Samanaikaisesti pyritään vähentämään omaan mieleen ja kehoon liittyvää pelkoa ja lisäämään havaintoja omasta psyykkisestä toiminnasta ja säätelemään vireystilaa.
Vakauttava vaihe, ulkoisten ja mielen ja kehon sisäisten traumalaukaisijoiden tunnistaminen, yhteyden saaminen traumaan kiinnittyneisiin kokemuksen osiin ja autonomisen hermoston vireystilan säätely, on keskeistä hoidon alussa ja vakavimmissa traumoissa tämä hoidon vaihe voi kestää vuosia.
Sekä kompleksisen traumatisoitumisen että dissosiaatiohäiriöiden hoidon tueksi on mahdollista liittää psykoedukaatioon ja vertaistukeen pohjautuva strukturoitu ryhmähoitomalli, jossa ei paneuduta traumatapahtumiin vaan traumatisoitumisen seuraamuksiin. CPTSD-ryhmä kestää 12 viikkoa ja dissosiaatiohäiriöiden ryhmä 30 viikkoa.
Yksilöhoidossa edetään traumatisoitumisen vakauttamisvaiheen jälkeen traumamuistojen käsittelyyn, jossa tukena voidaan käyttää EMDR-menetelmää ja sensomotorisia hoitomenetelmiä. Viimeinen hoidon vaihe on totuttautumista elämään ilman menneisyyden traumatisoitumiseen liittyvää taakkaa, menneisyyden traumatisoitumisen todentumista menetyksineen ja tukea uusille ratkaisuille elämässä.