Hyvä ystäväni kertoi minulle vuosia sitten silloin pienestä pojastaan, joka kuolemaa ja omaa kuolemaansa miettiessään oli ahdistuneena kysellyt äidiltään, tuntevatko äiti ja lapsi toisiaan enää sitten, kun he ovat kuolleet. Ystäväni oli vastannut lapselleen: ”Tiedätkö, kyllä äiti aina oman lapsensa tuntee”. Poika oli rauhoittuneena alkanut nukkua. Viisaan ystäväni vastaus on viime vuosina tullut usein mieleeni traumatisoituneiden lasten ja vanhempien kanssa työskennellessäni. Trauma tuntuu vaikuttavan juuri siten, että emme tunne emmekä tunnista traumakokemuksiemme kaikkia puolia, emmekä myöskään tunnista läheistemme kokemusten eri puolia.
