Hevosavusteisen työskentelyn mahdollisuuksista trauman hoidossa

Persoonallisuuden rakenteellisessa dissosiaatioteoriassa avataan kolmivaiheinen hoitomalli, jossa vakautuminen on määritelty yhdeksi traumapsykoterapian kokonaishoidon osaksi. Vakauttavassa vaiheessa turvallisuuden tunteen tutkiminen, sen tunnistaminen sekä mielen ja kehon rauhoittamiseen liittyvät säätelykeinot ovat keskeisiä asioita.
Sensomotorinen psykoterapia ja kiintymyssuhdeteoria ovat käytännöllisiä teorioita hevosavusteisessa psykoterapiassa. Kehollinen työskentely ja sanaton vuorovaikutus hevosen kanssa tuo toisenlaisen muotokielen, uudenlaisen tulokulman vuorovaikutuskenttään. Hevonen tuo terapiaan vahvasti maadoittavan ja tässä hetkessä olemisen tilan. Hevosen läsnäolo aktivoi kokonaisvaltaisesti ulospäin suuntautuvaa havainnointitaitoa. Hevosen kautta asiakkaan mieli asettautuu todelliseen olemassa olevaan hetkeen vahvasti. Vuorovaikutus on vahvasti kehollista sekä monikanavaista aistien näkökulmasta.  

Kiintymysprosessi hevosen kanssa alkaa fyysisen kontaktin kautta. Sekä hevonen että asiakas tutkivat toisiaan liikkeiden kautta, Kehollinen kontakti synnyttää emotionaalisen kontaktin.  

Suhteen luomisen prosessissa yhteinen tutkimisen matka mahdollistuu, kun asiakas kokee terapiasuhteessa riittävästi turvallisuuden tunnetta.  

Hevonen on sosiaalinen eläin. Se on eläin, jota ohjaa kiintymyskokemukset ja hoivaan liittyvät merkitykset suhteessa omaan jälkeläiseen samankaltaisina. Hevosella ja ihmisellä on hyvin samanlainen autonominen hermosto ja peilisolujärjestelmä. Hevonen tuntee tunteita ja erilaisia olotiloja samalla tavalla kuten mekin. Hevosellekin turvallisuuden tunne on todella merkityksellinen ja pakoeläimenä sen autonomisen hermoston toimintajärjestelmät aktivoituvat herkästi.   

Hevosavusteisessa psykoterapiassa avautuu monta vuorovaikutussuhdetta. Hevonen, asiakas ja terapeutti synnyttävät moneen suuntaan syntyvää suhdemallia. Hevosavusteisuudessa on perustavanlaatuista tutkia hevosen ja asiakkaan välille syntyvää suhdetta. Kuitenkin asiakkaan ja terapeutin välille rakentuva suhde on transferenssin näkökulmasta erityisen merkityksellinen. Terapeutin huomion jakaantuessa sekä hevoseen että asiakkaaseen voi syntyä myös merkityksellisyyttä perheen sisäisten mallien näkökulmasta.  

Traumapsykoterapian eettisissä ohjeissa todetaan, että kaiken laadullisen hoidon takana on hyvä terapiasuhde. Hevonen traumapsykoterapiassa herättää paljon ajatuksia. Perinteinen hevosen käsittely on taluttamista, kiinnipitämistä, liikkeen kontrolloimista ja liikkumisen säätämistä. Hevosen valinnan vapautta rajoitetaan ja hevonen on alisteisessa suhteessa ihmiseen. Tasa-arvoinen yhteistyösuhde hevosen kanssa tuo eteen pohdintoja siitä, miten hevonen on mukana terapiassa. Ymmärrämmekö hevosen ja terapeutin suhteen olevan se turvallinen perusta koko psykoterapiaprosessissa?

Turvallisuuden tunne, riippumattomuus sekä henkilökohtainen koskemattomuus käsitteinä koskevat arvoina asiakasta, hevosta ja terapeuttia.