Torstai 4.6.2020 klo 19:06 – Petteri Mankila, psykoterapeutti
Traumatisoituneen puolison tilanne on vaikea. Hän joutuu kohtaamaan mm. traumatisoituneen välttelyoireet, jatkuvat ylivireystilat ja alivireystilat aiheuttavat toistuvaa vaikeutta. Väärinymmärrykset, väärintulkinnat, ohitetuksi tulemisen tunne ja yksinjäämisen tunteesta aiheutuu kommunikaatio-ongelmia. Jotta yhteinen arkipäivä sujuisi, joutuu puoliso usein sopeuttamaan toimintaansa siten, että traumatisoituneella puolisolla arki olisi siedettävämpää. Tämä tarkoittaa usein sitä, että puoliso laskee omaa psyykkistä toimintatasoaan. Kommunikaatio-ongelmien fokusoitu hoitaminen johtaa nopeasti siihen, että traumatisoituneen sietokyky kasvaa ja traumatisoituneen puolison kyky jakaa arkipäivää paranee. Riidat ja erimielisyydet vähenevät.
Kokemuksiemme mukaan parikeskustelut tuottavat tulosta ja ovat monella tapaa hyödyllisiä. Keskusteluissa tiedon saanti on osoittautunut tärkeäksi. Keskusteluissa on saatu tuettua pariskuntia keskustelemaan traumatisoitumisen aiheuttamista arkipäivän haasteista. Eli, ”miten nämä asiat tulevat meillä näkyviin ja miten meidän olisi yhdessä hyvä toimia”? Millaisia ajatuksia ja tunteita traumatisoituneen puolisot sitten kohtaavat? Miten ja missä he voisivat tulla kuulluksi?
”Sitä koittaa sitten ojentaa kätensä ja antaa tilaa..”
”Sitä osaa itse jo vähän ottaa tilanteen haltuun. Ei ole vastustusta itsessä. Sitä ajattelee, sitä miten lapset kokee? On tärkeää, että näytän heille, että ei ole hätää tällaisessa tilanteessa.”
”Ei olla henkisestä konkurssista kaukana. Sitä olettaa, että aikuinen ihminen osaa käyttäytyä kuten ikäisensä. Hirviää ollut, kun itsellä olisi viisi lasta talossa, että toista pitää holhota. Se on vaikeaa minun käsittää. Mikä vie kyvyn tähän? Vaikeaa suhtautua.”
”Niin kuin kymmenien vuosien arvoitus ratkeaisi.”
”Minä en enää jaksa.”
Viimeisen kymmenen, viidentoista vuoden ajan on Suomessa kehitetty monenlaisia tehokkaita hoitomalleja vakavasti traumatisoituneen auttamiseksi. Traumatisoituneen puolisot ovat useimmiten avun ulkopuolella. Joko aika olisi kypsä sille, että traumatisoituneen puoliso voisi saada apua? Traumatisoituneen puoliso jää yksin huolehtimaan mm. lapsista. He kokevat pelkoa, ahdistusta, masentuneisuutta, yksinäisyyttä ja ovat vaarassa uupua. Se vaikuttaa suoraan myös perheiden lasten hyvinvointiin. Tämän uupumuksen ja toivottomuuden vuoksi ajaudutaan myös eroihin, jotka olisivat estettävissä parhaimmillaan lyhyilläkin interventioilla.