Traumatisoituminen ja uskonnolliset traditiot
Minna Salmi
Mikä uskonnollisissa traditioissa tukee traumatisoituneen ihmisen vakautumista ja persoonan integraatiota? Mikä toisaalta tuottaa lisää häiriötä ja voimistaa dissosiaatiota? Uskomusten, rituaalien, raamatuntulkinnan ja kristillisten herätysliikkeiden vaikutushistoria voivat johtaa yksilön kokemaan muun muassa armollisuutta ja empatiaa itseään ja toisiaan kohtaan. Varjopuolena voi syntyä voimakasta pelkoa ja lapsellista vastuuntunnottomuutta tai kaltoinkohtelijaa jäljittelevän persoonan osan aikaansaamaa ankaraa syyllisyyttä ja tuomitsevuutta. Myös seksuaalisuus ja uskonto voivat kietoutua yhteen epäterveesti lisäten traumatisoituneen ihmisen oireita, esimerkiksi häpeää. Työssäni psykoterapeuttina ja aikaisemmin pappina olen kohdannut paljon ihmisiä, joille uskonto on voimavara traumaattisista kokemuksista selviytymisessä ja yhtä aikaa se voi jopa jumittaa traumoista toipumista. Esitelmässäni käsittelen ihmisten kokemuksista havaitsemiani ilmiöitä ja peilaan niitä teologisiin teorioihin, kuten hermeneutiikkaan. Esitelmän tavoitteena on auttaa psykoterpeutteja ja mielenterveyden ammattilaisia käsittelemään uskonnollisia teemoja traumatisoituneiden hoidossa.