Abstrakti, Lasten surusta, toivosta ja lohdusta kirjallisuuden keinoin

Aikuisten tiedetään pyrkivän usein aktiivisesti välttelemään surun käsittelyä lapsen kanssa, vaikka se on vastoin lapsen tarpeita surun aikana. Lapsen suru on erilaista kuin aikuisen, mutta menetys yhtä totta ja arvokasta. Lasta ei saa jättää yksin kuolemansurun kanssa, eikä surusta ulkopuoliseksi.  

Lapsen surulle on tärkeää tehdä tilaa, surra yhdessä ja antaa surun olla osa arkea, missä läheisten aikuisten ja lähiverkon toiminta on keskeistä. Lapsi voi käsitellä turvassa aikuisten kanssa vain sellaista, mikä on aikuisille itsellekin mahdollista kohdata. Surussakin voidaan samanaikaisesti vahvistaa turvaa, toivoa ja hoivaa, jotka kannattelevat lasta.  

Seepra, joka kadotti raitansa -lastenkirjassani (ilm. 10/2025) käsittelen lapsen kokemaa kuolemansurua, turvallisuutta ja lohtua. Kuoleman, surun ja toivon käsitteleminen jo etukäteen on tärkeää ja lasta osallistavaa.  

Kirjallisuus voi toimia tärkeänä apuna surun sanoittamisessa, ymmärtämisessä ja lohdun keinojen etsimisessä. Kirjallisuuden keinoin voidaan tukea pientä ja suurta surijaa. Lastenkirjassani käsittelen kuolemaa sadun keinoin mutta realistisesti. Lapsi tarvitsee surussaan rauhallista ja turvallista aikuista, joka kertoo asiasta totuudenmukaisesti ja ikätasoisesti. Sanoittaminen on tärkeää, jottei lapselle jää käsitystä siitä, että hän olisi itse osallinen kuolemaan.  

Seepra menettää sadussa parhaan ystävänsä, Tiukun. Seepra ei tahdo uskoa tilannetta todeksi ja haluaa vetäytyä yksinäisyyteen, ja alkaa menettää valkeita raitojaan. Savannin turvalliset eläimet auttavat Seepraa suremaan ja tyyntymään kuolemaan liittyvien suurten tunteiden kanssa. Kehollisten reaktioiden ymmärtäminen ja kehollinen turva ovat tarinassa voimakkaasti läsnä. Kehollisuuden huomioiminen vahvistaa turvaa ja toivoa surun keskellä. Seepra saa läheisyyttä, leikkiä ja turvaa, ja valkeat raidat alkavat palata.  

Esityksessäni käsittelen lapsen surua ja traumareaktioita kirjallisuuden keinoin. Seepran ja savannin muiden eläinten toiminta perustuu tutkittuun tietoon lapsen surusta ja sen käsittelytavoista.  

Menetykset ovat väistämätön osa ihmisen elämää, mutta niiden kääntöpuolelta löytyvät tärkeät muistot ja koettu rakkaus, joka elää kuolemankin jälkeen.