Abstrakti, Jäsentymättömät ja dissosioidut suhdekokemukset varhaisessa vanhempi – lapsi vuorovaikutuksessa ja aikuisten psykoterapiassa

Jäsentymättömät ja dissosioidut suhdekokemukset varhaisessa vanhempi – lapsi vuorovaikutuksessa ja aikuisten psykoterapiassa

Sanna Isosävi & Rose Spencer

Esikielellisen kehitysvaiheen aikana kehoon tallentuneet vuorovaikutuskokemukset luovat perustan myöhempien ihmissuhteiden rakentumiselle sekä hoitosuhteissa ilmeneville suhdeilmiöille. On tunnettu ilmiö, että vanhemman keholliset traumareaktiot voivat häiritä vauvan mahdollisuutta käyttää häntä turvan ja säätelyn lähteenä. Tässä esityksessä tarkastellaan videoesimerkkien avulla traumaperäisiä häiriöitä vanhemman kehollisessa mentalisaatiossa (Shai & Belsky, 2011, 2017; Spencer, 2017; ks. myös Isosävi, Hyysalo, Holmberg & Korja, 2024), eli kyvyssä tunnistaa ja säädellä sekä omia että vauvan kehollisen ilmaisun taustalla olevia kokemuksia (esim. äkilliset poissaolot tai kehon jäntevyyden muutokset, vuorovaikutuksen intensiteetti, rytmi tai kesto, joka häiritsee vauvaa, tunkeutuva, kiusaava tai esineellistävä käytös). 

Kehollisen mentalisaation häiriöiden hoidollista merkitystä tarkastellaan kahdesta näkökulmasta: toisaalta vanhempi-vauva-vuorovaikutushoitojen ja toisaalta aikuispsykoterapiassa aktivoituvien relationaalisten ilmiöiden kautta. Molemmissa työskentelymuodoissa pyritään lisäämään tietoisuutta traumaperäisistä, automatisoituneista reaktioista sekä edistämään niiden havainnointia, ymmärtämistä ja säätelyä. Varhaisten vuorovaikutusilmiöiden tarkastelu tukee ajatusta, että traumaperäisiä, vielä kielellisesti muotoutumattomia kokemuksia voidaan tutkia ilman, että niille löytyy valmiiksi sanoituksia tai merkityksiä.  

Esityksessä käsitellään myös sitä, miten videoavusteisuus voi tukea sekä vanhempi-vauva-hoitoja että traumatisoituneen aikuisen psykoterapiaa ja psykoterapian työnohjausta.