Abstrakti, Internal Family Systems traumatisoituneiden asiakkaiden psykoterapiassa – kokemuksellinen näkökulma

Internal Family Systems traumatisoituneiden asiakkaiden psykoterapiassa – kokemuksellinen näkökulma

Sarianne Vaarula & Pia-Lena Ilander

Tässä esityksessä tarkastellaan IFS:n mahdollisuuksia traumapsykoterapiassa, ja miten psykoterapeutin rooli muuttuu IFS-viitekehyksestä käsin. Esitys perustuu tutkitun tiedon lisäksi käytännön kokemuksiin. Tarkoituksena on antaa osallistujille perusteorian lisäksi mahdollisuus kokemuksellisen tason ensiymmärrykseen siitä, mistä IFS:ssä on kyse, sekä tarjota alustava työkalu psykoterapeutin omien terapiatyötä häiritsevien osien rauhoittamiseen ja oman läsnäolon vahvistamiseen.

Internal Family Systems (IFS) R. Schwatzin1980-lvuilla kehittämä ei-patologisoiva psykoterapeuttinen suuntaus, jossa perheterapian systeemiajattelu yhdistyy mielen moninaisuuden teoriaan. IFS-terapia voidaankin nähdä sisäisenä kiintymyssuhdetyöskentelynä. USA:ssa se on tutkimukseen perustuvaa psykoterapiaa, mutta toistaiseksi tutkimusta on tehty melko vähän. IFS leviää kuitenkin maailmalla nopeasti, koska ihmiset kokevat sen toimivaksi.

IFS:n mukaan mieli jakautuu aina osiin. Osat edustavat tunteita, ajatuksia ja rooleja, jotka usein muotoutuvat menneistä kokemuksista. Traumatisoituminen aiheuttaa osien välille epätasapainoa ja konflikteja, kun osat suojautuvat omaksumalla erilaisia – usein vastakkaisia – suojautumisen tapoja. Kaikilla osilla on positiivinen intentio, vaikka niiden toiminta ja osien väliset ristiriidat tuntuisivat häiritsevältä tai ylivoimaiselta. IFS-terapiassa jokainen osa on tervetullut – niille annetaan tila tulla kuulluiksi ja ymmärretyiksi. Järjestelmän keskiössä on jokaisen sisimmästä löytyvä ”Self”, rauhallinen, myötätuntoinen ja tietoinen olemisen tila – itseys, ydinminä, sisäinen viisaus – josta käsin paraneminen ja tasapainon löytyminen tapahtuu. IFS-terapia auttaa yksilöitä tutkimaan sisäisiä osiaan, luomaan niihin myötätuntoisen yhteyden ja ymmärtämään niiden rooleja. Tämän
prosessin kautta on mahdollista parantaa haavoittuneita osia, ratkaista sisäisiä ristiriitoja ja edistää tasapainoa ja hyvinvointia.

Tietoisuus transferenssista ja vastatransferenssista on oleellista IFS-terapeutille, mutta sanoitus, näkökulma ja transferenssin työstäminen on valtavirrasta poikkeavaa. Terapeutin tulee olla mahdollisimman paljon kontaktissa omaan sisimpäänsä/ydinminäänsä ja samanaikaisesti tietoinen omista osistaan, jotka aktivoituvat terapiatilanteessa. Hänen tulee kyetä rauhoittamaan aktivoituvat osansa, jotta ne eivät häiritse asiakkaan prosessia. Erityisesti vakavasti traumatisoituneiden asiakkaiden kanssa psykoterapeutti ”lainaa” oman ”Selfinsä” ominaisuuksia asiakkaalle, kunnes tämä pääsee itse riittävästi kontaktiin ”Selfiinsä”.

Työpajan rakenne:

• IFS-meditaatio
• IFS-teoriaa lyhyesti
• demo IFS-työskentelystä
• kokemuksellinen harjoitus/harjoituksia
• keskustelu pareittain tai ryhmässä
• pieni aika kysymyksille/yhteiselle jakamisell