Kasvava paine kerätä nopeammin tietoa terveydenhuollon kentässä tilastointia, diagnostiikkaa ja ylipäätään hoidon ohjausta ja suunnittelua varten on kasvattanut myös kriisi- ja traumatyön kentällä erilaisten kyselyjen käyttöä. Kyselyt ovat tyypillisesti oirefokusoituja itsearviointi menetelmiä joilla on tunnettuja haasteita. Esityksessä käydään läpi erilaisten oirefokusoitujen arviointimenetelmien hyötyjä ha haasteita traumaperäisten ongelmien arvioinnissa. Erityisesti keskitytään menetelmiin liittyvään kulttuuri invarianssi ja siihen liittyvään tutkimukseen tai pikemminkin sen puutteeseen.
Mittausinvarianssi erityisesti kulttuurisista tekijöiden takia on osa arviointimenetelmän rakennevaliditeettia ja muodostaa muiden validiteetin osa-alueiden sekä mitta-asteikon reliabiliteetin kanssa kokonaisuuden joka on huomioitava tuloksen luotettavuuden arvioinnissa yksilötasolla ja tieteellisessä tutkimuksessa. Varsinkin kansainvälistyvä maailma, jossa maahanmuuton ja pakolaisuuden vuoksi arvioitavat henkilöt ovat taustaltaan heterogeeninen joukko, haastaa merkittävästi arvioinnin luottettavuuden.