Traumatisoituminen vanhemman ja vauvan kehollisessa vuorovaikutuksessa: Parental Embodied Mentalization Assessment (PEMA) hoidollisena työkaluna

Traumatisoituminen ei ole vain jotain, joka tapahtui kauan sitten, vaan se jättää jälkiä mieleen ja kehoon (van der Kolk, 2014). Varhaiset ihmissuhdekokemukset, jotka haittaavat minuuden ja turvallisuuden tunteen kehittymistä, tulevat esiin monilla tavoin. Siirtymä vanhemmuuteen aktivoi “lastenhuoneen kummituksia” (Fraiberg et al., 1975) eli vanhemman ratkaisemattomia kokemuksia omista hoivasuhteistaan. Varhaisen vuorovaikutuksen interventioiden keskeinen tehtävä on estää riskien ylisukupolvinen siirtyminen, mutta usein terapiatyöskentely perustuu puheeseen. Vauvaan vaikuttaa kuitenkin erityisesti vanhemman kehollinen viestintä. Miten vauva oppii tuntemaan itsensä ja vanhemman tämän kehon kielen, esimerkiksi liikkeiden, kautta?

Parental Embodied Mentalizing Assessment (PEMA, Shai, 2018) -työkalun avulla tunnistetaan riski- ja suojatekijöitä vanhemman ja vauvan liikkeissä ja kehollisessa asettumisessa suhteessa toisiinsa.

Shai & Spencer käyttävät videota ja tapauskuvauksia valottaakseen, miten kiintymystraumakokemukset näyttäytyvät varhaisessa, kehollisessa vuorovaikutuksessa.

Dana Shai, Ph.D., menetelmän kehittäjä; Academic College Tel Aviv Yaffo & Study of Early Emotional Development (SEED) Center

Rose Spencer, PsychD, menetelmän kouluttaja; johtava psykologi, Lontoon perinataalimielenterveyspalvelut